Yhdessä olemme enemmän

Mille sinusta tuntuu nyt, kun olemme monin paikoin siirtymässä kohti lähi- ja etätyön yhdistelmää?  Koetko, että kasvokkaisten kohtaamisten lisääntyminen on juuri se piristysruiske, jota kaipaat? Vai tuntuuko sinusta ennemminkin tahmealle ajatus siitä, että joudut päivien pimetessä ottamaan askeleen kohti vanhaa?

Itse olen pohtinut noita kysymyksiö paljon ja uskon, että niihin ei ole olemassa yhtä, yksiselitteistä vastausta. Koska se, mikä on yhdelle hyvä, ei välttämättä palvele toista.

Tästä huolimatta meitä kaikkia yhdistävä tosiasia lienee se, että olemme jälleen uuden edessä. Jonkin sellaisen, mihin ei vielä ole valmiita käytäntöjä olemassa. Ja mihin kohdistuu valtava määrä odotuksia ja toiveita paremmasta. Enkä ihmettele sitä yhtään.

Tutkimusten mukaan työssä tylsistyminen on pitkän etäajan aikaansaama, eniten työhyvinvointia heikentänyt asia. Tämän lisäksi erityisesti yksinasuvat ja nuoret ovat olleet kovilla poikkeustilan seurauksena. Mielen hyvinvoinnin haasteet ja masentuneisuus ovat lisääntyneet molempien ryhmien keskuudessa, mitä yksikään meistä ei mielestäni voi jättää huomiotta.

Siksi olen koko alkaneen syksyn reflektoinut omaa tekemistäni ja käynyt monia keskusteluja siitä, millaista tukea tässä hetkessä eniten tarvittaisiin. Mikä olisi juuri se oikea tapa auttaa ihmisiä saamaan takaisin voimavarojaan, joita taakse jäänyt ajanjakso on syönyt? Ja joita nyt tässä muutostilanteessa taas tarvitaan, koemmepa sen sitten millaisena tahansa.

Eri ohjaus-, tuki- ja työmuotojen osaajana olen lopulta päätynyt siihen, että järkevintä on laittaa koko paletti peliin. Liikkua laajasti mielen hyvinvoinnin tukemisen alueella, vaatii se sitten valmennusta, työnohjausta, lyhytterapiaa tai joustavaa liikettä näiden välillä. Koska vain kuulemalla ihmisen aitoa kokemusta on mahdollista päättää, mikä juuri siinä hetkessä on eniten tarpeen.

Uskon, että jaksaaksemme uupumatta tässä uudessa, tuntemattoman oloisessa (työ)arjessa, tarvitsemme toinen toisiamme. Ja tätä ajatusta vasten olen syksyn kuluessa löytänyt itsekin vierelleni samanmielisiä ihmisiä, joiden tuella olen luonut uuden palveluperheen. Sellaisen, jonka ajattelen tukevan sinua elämään tässäkin muutoksessa ihmisen kokoista elämää. Koska niin se vaan on, että omasta mielestä huolehtiminen riittävän ajoissa – jo ennen pulmatilanteiden syntymistä – on ensiarvoisen tärkeää. Ollaan siis yhdessä enemmän.

Halutessasi voit tutustua näihin uusiin perheenjäseniini verkkosivujeni Mielen hyvinvointitaidot -osiossa.